Näillä mietteillä alkuun maaliskuussa 2017
Ajatus oli muhinut päässäni jo jonkin aikaa. Sitten laitoin Facebookiin kaverieni nähtäväksi tällainen postauksen 15.3.2017:
”Minulla on VHS-päähänpiintymä, jonka hoitamisessa teillä kaikilla voisi olla osansa. Nyt seuraa ensiksi tarina, joka ehkä selittää jotakin tämän asian merkityksestä minulle, ja sitten lopuksi vielä pyyntö/vetoomus/toive teille kaikille.
Vuonna 1982 heti ajokortin saatuani ajelin ensi töikseni Noormarkkuun R-kioskille ja vuokrasin elokuvan nimeltä Navaronen tykit. Tämä oli mahdollista siksi, että olin juuri ostanut Pomarkun Asennustyöstä ensimmäisen videonauhurini. Merkki oli Panasonic (vai National?), jossa oli mm. langallinen kaukosäätö.
Noiden tapahtumien jälkeen VHS oli jokapäiväisessä käytössäni etenkin tv-ohjelmien tallentamisessa noin 20 vuotta, kunnes tuli digi-tv.
Hyppäys tähän päivään: VHS-nauhurit ja nauhat katoavat kovaa vauhtia, mutta vielä lienee pelastettavaakin. Jos Sinulla on tarpeeton nauhuri tai nauhoja (ihan millaisia vaan), älä heitä niitä menemään, vaan anna minulle.
Käyttötarkoitus on vielä hieman tarkentumaton, mutta ensiaskeleena haluaisin pelastaa mitä pelastettavissa on. Etteivät joutuisi roskiksiin yms. Ehkä näistä voisi jonakin päivänä syntyä näyttelytila tai jotakin muuta. Toimimattomatkin nauhurit käyvät siihen tarpeeseen ja kasettikoteloista voisi syntyä vaikkapa ITE-taidetta...
Lupaan pyrkiä noutamaan sen mitä katsotte voivanne antaa. Samalla voisimme päivittää kuulumiset! Jos linja-autokeikka osuu suunnille, nappaan samalla nyssäkät kainaloon. Tai sitten laitan armeijan huutokaupasta ostamani Transitin pitkään iskuun.
Joidenkin vuosien päästä (viimeistään) muksut kysyvät, että mikä VHS? Silloin heidät voisi marssittaa minun kokoelmaani katsomaan.
Myös kaikki muu VHS:ään läheisesti liittyvä kelpaa. Kirjallisuus, lehdet ym. Ja ideatkin ovat tervetulleita.
Mielestäni vuonna 1978 Suomeen saapunut VHS oli merkittävä asia ja ansaitsee tallentajansa ja arvostajansa. Ensi vuonna on 40-v. juhlavuosikin.
Ja vielä lopuksi: katselen Navaronen tykit edelleen muutaman vuoden välein. Paitsi että se on hyvä elokuva, se jätti myös nostalgialohkooni omanlaisensa jäljen.”
Ylläolevaan sen verran tarkennusta, että luotettavan tietolähteen mukaan ensimmäiset vhs-nauhurit myytiin Suomessa vasta helmikuussa 1979. Esittelykappaleita oli saattanut jälleenmyyjille mennä jo ennen sitä. Pidän siis helmikuuta 2019 merkkikuukautena ja juhlistan vhs-kotivideonauhurien Suomeen tulemisen 40-vuotisjuhlaa avaamalla näyttelyni ajalle 4.-6.1.2019
Vuoden 2018 käydessä kohti loppuaan tilanne on tämä
Sain tavaroilleni säilytyspaikan K-Supermarket Parkanon alakerrasta noin vuosi sitten. Sitten aloin kärrätä sinne tavaraa: läjäpäin videokasetteja, aina välillä rautaakin kuten vhs-nauhureita ja lisäksi muuta erilaista VHS-tavaraa.
Loistavina bonuksina kokoelmaa ovat tulleet kirjavoittamaan kaksi kappaletta V2000-järjestelmän nauhureita, useita kuvaputkitelevisioita sekä kaikenlaista muuta kivaa.
Kokoelman kartuttamisessa ovat auttaneet yksityishenkilöt ja kirjastot. Yksi hyvä hankintaväylä on ollut tori.fi. Pieniä poikkeuksia lukuunottamatta hankintahinta on ollut 0 euroa. Se on myös toimintani lähtökohta, sillä ongelmaksihan tämä kokoelma tulevina vuosina muuttuu.
Keräilyni tarkoitus on kirkastunut tässä vuoden 2018 aikana. Haluan kerätä talteen kaikkea VHS:ään liittyvää, koska sitä ei laitepuolella juurikaan tehdä Suomessa sen paremmin kuin maailmallakaan. Toinen maali on tiedon kerääminen. Sitä naputtelen ja rakentelen näille VHS-sivuille, joiden toivon koko ajan täydentyvän ja tarkentuvan.
Tavoitteeni toteutuvat vain siten, että saan ihmisille toiminnastani tietoa. Näin voin ehkäistä vielä edes hieman sitä, että laitteita ja nauhoja sekä muuta menee surutta kaatopaikalle ja muulla tavalla hävitykseen. Näin on valitettavasti jo paljon tapahtunut.
Yhtenä konstina tiedon lisäämiseen on se, että pidän silloin tällöin näyttelyäni auki. Ensimmäisen kerran siis nyt 4.-6.1.2019 muutaman tunnin kunakin päivänä. Seuraavaksi ovet ovat avoimina 7.-8.6.2019.
Jos siis teillä on jotakin näyttelyyni annettavaa, vaikka viallistakin, soittakaa 040 566 5364 tai laittakaa sähköpostia velimatti.heinisuo@icloud.com
Miksi VHS79?
Arvatenkin kaikkia eivät kiinnosta videot. Siksi rakentelen näyttelyni yhteyteen teemaosiota, johon kerään tavaraa ja tunnelmia vuodelta 1979. Haluan siis näyttää, miltä Suomi ja suomalainen olohuone näyttivät videoiden tullessa markkinoille.
Täytin 15 vuotta 4.1.1979. Hieman myöhemmin sain mopon. Upea punatankkinen Tunturi Super Sport. Harrastin aktiivisesti jalkapalloa ja lentopalloa. Olin mukana Pomarkun VPK:n toiminnassa. Televisiota katselin aina kun sieltä jotakin katsottavaa tuli.
Elettiin lankapuhelinten aikaa. Väritelevisiotkin vasta yleistyivät.
Näiden muistojen saattelemana ryhdyn kasaamaan VHS:n kylkeen myös 79:ää.
Videovuokraamoiden suosituimmat
Eri tahot tekivät listoja suosituimmista vuokrafilmeistä. Esimerkiksi vuonna 1983 katsotuimmat olivat Tekniikan Maailman 17/83 mukaan komedioista Puhallus, Mieletön mieletön maailma ja Arthur. Kotimaisista kärjessä olivat Tuntematon sotilas, Komisario Palmun erehdys ja Kaunis Veera. Muita omien alalajiensa ykkösiä olivat Idän pikajunan arvoitus, Midwayn taistelu, Erittän salainen, Bonnie & Clyde, Vampyyrintappajat, Liekehtivä torni, Ben Hur, Tappajahai I ja II, Avaruussseikkailu 2001, Blues Brothers, Kova kuin kivi, Yksi lensi yli käenpesän, Love Story, Cabaret, Maija Poppanen, Asterix, Caligula sekä Maailma palaa I ja II.
Näyttely avoinna 4.-6.1.2019
VHS79:n ovet olivat avoinna muun muassa siksi, että erilaisia lahjoituksia tehneet ihmiset saattoivat omin silmin nähdä, millaiseen ympäristöön lahjoitukset sijoittuvat. Moni heistä kävikin paikalla. Kävijöitä oli kaikkiaan noin 250. Tilaisuudessa aloitetttiin myös vieraskirja, jonka kannessa komeilee Ally McBeal -televisiosarjan tähti Calista Flockhart.
Palaute oli kannustavaa. Moni oli mielissään siitä, että laitteet ja muuta materiaali on pelastunut tuholta. Myös nostalgialla tuntui olevan oma viehätysvoimansa.
Kolmen päivän saldona oli myös paljon uutta tavaraa kokoelmaan sekä vinkkejä ja lupauksia, joiden perusteella tavaramäärä ilman muuta tulee jatkossa kasvamaan. Oma osuutensa oli julkisuudella, jota hienosti antoivat paikallislehti Ylä-Satakunta ja Ylen Radio Suomi. Viimemainittu teki juttua sekä Radio Suomen Tampereen lähetykseen ja alueellisiin televisiouutisiin että valtakunnallisille Ylen nettisivuille. Niinpä yhteydenottoja onkin tullut jo viikonlopun aikana eri puolilta Suomea.
Kaikille näyttelyssä kävijöille iso kiitos!
7.-8.6.2019: laatu korvasi määrän
Näyttelyn ollessa toisen kerran avoinna kesäkuussa 2019 kävijöitä oli murto-osa tammikuisesta, noin 30. Vieraat olivat aiheesta innostuneita ja kartuttivat sekä kokoelmaani että tietouttani. Heille siitä iso kiitos samoin kuin kaikille, jotka ovat edelleen antaneet näyttelyyn esineistöä.
Kokoelman kerryttäminen jatkuu vähin askelin ja kenties ovet taas sopivan tilaisuuden tullen aukeavat.
”Minulla on VHS-päähänpiintymä, jonka hoitamisessa teillä kaikilla voisi olla osansa. Nyt seuraa ensiksi tarina, joka ehkä selittää jotakin tämän asian merkityksestä minulle, ja sitten lopuksi vielä pyyntö/vetoomus/toive teille kaikille.
Vuonna 1982 heti ajokortin saatuani ajelin ensi töikseni Noormarkkuun R-kioskille ja vuokrasin elokuvan nimeltä Navaronen tykit. Tämä oli mahdollista siksi, että olin juuri ostanut Pomarkun Asennustyöstä ensimmäisen videonauhurini. Merkki oli Panasonic (vai National?), jossa oli mm. langallinen kaukosäätö.
Noiden tapahtumien jälkeen VHS oli jokapäiväisessä käytössäni etenkin tv-ohjelmien tallentamisessa noin 20 vuotta, kunnes tuli digi-tv.
Hyppäys tähän päivään: VHS-nauhurit ja nauhat katoavat kovaa vauhtia, mutta vielä lienee pelastettavaakin. Jos Sinulla on tarpeeton nauhuri tai nauhoja (ihan millaisia vaan), älä heitä niitä menemään, vaan anna minulle.
Käyttötarkoitus on vielä hieman tarkentumaton, mutta ensiaskeleena haluaisin pelastaa mitä pelastettavissa on. Etteivät joutuisi roskiksiin yms. Ehkä näistä voisi jonakin päivänä syntyä näyttelytila tai jotakin muuta. Toimimattomatkin nauhurit käyvät siihen tarpeeseen ja kasettikoteloista voisi syntyä vaikkapa ITE-taidetta...
Lupaan pyrkiä noutamaan sen mitä katsotte voivanne antaa. Samalla voisimme päivittää kuulumiset! Jos linja-autokeikka osuu suunnille, nappaan samalla nyssäkät kainaloon. Tai sitten laitan armeijan huutokaupasta ostamani Transitin pitkään iskuun.
Joidenkin vuosien päästä (viimeistään) muksut kysyvät, että mikä VHS? Silloin heidät voisi marssittaa minun kokoelmaani katsomaan.
Myös kaikki muu VHS:ään läheisesti liittyvä kelpaa. Kirjallisuus, lehdet ym. Ja ideatkin ovat tervetulleita.
Mielestäni vuonna 1978 Suomeen saapunut VHS oli merkittävä asia ja ansaitsee tallentajansa ja arvostajansa. Ensi vuonna on 40-v. juhlavuosikin.
Ja vielä lopuksi: katselen Navaronen tykit edelleen muutaman vuoden välein. Paitsi että se on hyvä elokuva, se jätti myös nostalgialohkooni omanlaisensa jäljen.”
Ylläolevaan sen verran tarkennusta, että luotettavan tietolähteen mukaan ensimmäiset vhs-nauhurit myytiin Suomessa vasta helmikuussa 1979. Esittelykappaleita oli saattanut jälleenmyyjille mennä jo ennen sitä. Pidän siis helmikuuta 2019 merkkikuukautena ja juhlistan vhs-kotivideonauhurien Suomeen tulemisen 40-vuotisjuhlaa avaamalla näyttelyni ajalle 4.-6.1.2019
Vuoden 2018 käydessä kohti loppuaan tilanne on tämä
Sain tavaroilleni säilytyspaikan K-Supermarket Parkanon alakerrasta noin vuosi sitten. Sitten aloin kärrätä sinne tavaraa: läjäpäin videokasetteja, aina välillä rautaakin kuten vhs-nauhureita ja lisäksi muuta erilaista VHS-tavaraa.
Loistavina bonuksina kokoelmaa ovat tulleet kirjavoittamaan kaksi kappaletta V2000-järjestelmän nauhureita, useita kuvaputkitelevisioita sekä kaikenlaista muuta kivaa.
Kokoelman kartuttamisessa ovat auttaneet yksityishenkilöt ja kirjastot. Yksi hyvä hankintaväylä on ollut tori.fi. Pieniä poikkeuksia lukuunottamatta hankintahinta on ollut 0 euroa. Se on myös toimintani lähtökohta, sillä ongelmaksihan tämä kokoelma tulevina vuosina muuttuu.
Keräilyni tarkoitus on kirkastunut tässä vuoden 2018 aikana. Haluan kerätä talteen kaikkea VHS:ään liittyvää, koska sitä ei laitepuolella juurikaan tehdä Suomessa sen paremmin kuin maailmallakaan. Toinen maali on tiedon kerääminen. Sitä naputtelen ja rakentelen näille VHS-sivuille, joiden toivon koko ajan täydentyvän ja tarkentuvan.
Tavoitteeni toteutuvat vain siten, että saan ihmisille toiminnastani tietoa. Näin voin ehkäistä vielä edes hieman sitä, että laitteita ja nauhoja sekä muuta menee surutta kaatopaikalle ja muulla tavalla hävitykseen. Näin on valitettavasti jo paljon tapahtunut.
Yhtenä konstina tiedon lisäämiseen on se, että pidän silloin tällöin näyttelyäni auki. Ensimmäisen kerran siis nyt 4.-6.1.2019 muutaman tunnin kunakin päivänä. Seuraavaksi ovet ovat avoimina 7.-8.6.2019.
Jos siis teillä on jotakin näyttelyyni annettavaa, vaikka viallistakin, soittakaa 040 566 5364 tai laittakaa sähköpostia velimatti.heinisuo@icloud.com
Miksi VHS79?
Arvatenkin kaikkia eivät kiinnosta videot. Siksi rakentelen näyttelyni yhteyteen teemaosiota, johon kerään tavaraa ja tunnelmia vuodelta 1979. Haluan siis näyttää, miltä Suomi ja suomalainen olohuone näyttivät videoiden tullessa markkinoille.
Täytin 15 vuotta 4.1.1979. Hieman myöhemmin sain mopon. Upea punatankkinen Tunturi Super Sport. Harrastin aktiivisesti jalkapalloa ja lentopalloa. Olin mukana Pomarkun VPK:n toiminnassa. Televisiota katselin aina kun sieltä jotakin katsottavaa tuli.
Elettiin lankapuhelinten aikaa. Väritelevisiotkin vasta yleistyivät.
Näiden muistojen saattelemana ryhdyn kasaamaan VHS:n kylkeen myös 79:ää.
Videovuokraamoiden suosituimmat
Eri tahot tekivät listoja suosituimmista vuokrafilmeistä. Esimerkiksi vuonna 1983 katsotuimmat olivat Tekniikan Maailman 17/83 mukaan komedioista Puhallus, Mieletön mieletön maailma ja Arthur. Kotimaisista kärjessä olivat Tuntematon sotilas, Komisario Palmun erehdys ja Kaunis Veera. Muita omien alalajiensa ykkösiä olivat Idän pikajunan arvoitus, Midwayn taistelu, Erittän salainen, Bonnie & Clyde, Vampyyrintappajat, Liekehtivä torni, Ben Hur, Tappajahai I ja II, Avaruussseikkailu 2001, Blues Brothers, Kova kuin kivi, Yksi lensi yli käenpesän, Love Story, Cabaret, Maija Poppanen, Asterix, Caligula sekä Maailma palaa I ja II.
Näyttely avoinna 4.-6.1.2019
VHS79:n ovet olivat avoinna muun muassa siksi, että erilaisia lahjoituksia tehneet ihmiset saattoivat omin silmin nähdä, millaiseen ympäristöön lahjoitukset sijoittuvat. Moni heistä kävikin paikalla. Kävijöitä oli kaikkiaan noin 250. Tilaisuudessa aloitetttiin myös vieraskirja, jonka kannessa komeilee Ally McBeal -televisiosarjan tähti Calista Flockhart.
Palaute oli kannustavaa. Moni oli mielissään siitä, että laitteet ja muuta materiaali on pelastunut tuholta. Myös nostalgialla tuntui olevan oma viehätysvoimansa.
Kolmen päivän saldona oli myös paljon uutta tavaraa kokoelmaan sekä vinkkejä ja lupauksia, joiden perusteella tavaramäärä ilman muuta tulee jatkossa kasvamaan. Oma osuutensa oli julkisuudella, jota hienosti antoivat paikallislehti Ylä-Satakunta ja Ylen Radio Suomi. Viimemainittu teki juttua sekä Radio Suomen Tampereen lähetykseen ja alueellisiin televisiouutisiin että valtakunnallisille Ylen nettisivuille. Niinpä yhteydenottoja onkin tullut jo viikonlopun aikana eri puolilta Suomea.
Kaikille näyttelyssä kävijöille iso kiitos!
7.-8.6.2019: laatu korvasi määrän
Näyttelyn ollessa toisen kerran avoinna kesäkuussa 2019 kävijöitä oli murto-osa tammikuisesta, noin 30. Vieraat olivat aiheesta innostuneita ja kartuttivat sekä kokoelmaani että tietouttani. Heille siitä iso kiitos samoin kuin kaikille, jotka ovat edelleen antaneet näyttelyyn esineistöä.
Kokoelman kerryttäminen jatkuu vähin askelin ja kenties ovet taas sopivan tilaisuuden tullen aukeavat.
